Stefan Törnqvist

Olen jo neljän vuosikymmenen ajan seurannut työntekijä- ja työnantajajärjestöjen taistelua kuka on kukkona tunkiolla, vähät välittäen että koko Suomen talous on kohta tunkiolla. En ole koskaan ymmärtänyt tätä työntekijänä, työnantajana tai yrittäjänä.

Korkea inflaatio maailmalla on loistava tilaisuus Suomelle palauttaa puuttuva kilpailukyky, jos Suomen hallitus alentamalla työn, sähkön ja polttoaineiden verotusta saisivat liitot suostumaan maltillisiin palkkaratkaisuihin.

Koko aikuisen ikäni ajan on Suomessa puhuttu julkisen terveydenhoidon jonoista ja siitä kuinka paremmin toimeentuleva väestönosa käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Tilanne julkisella puolella on jatkunut jo vuosikymmeniä ja jonot ovat aina vain säilyneet. Jos jono säilyy aina samanpituisena, tämä kertoo minulle että hoitokapasiteetti riittää kysyntään nähden, mutta jossakin vaiheessa on tullut häiriö, jota ei ole onnistuttu purkamaan. Toinen vaihtoehto on, että vuosikausia säilyvät jonot selittyvät piilokysynnällä, kun osa potilaista siirtyvät yksityiseltä puolelta halvemmalle julkiselle puolelle heti kun hoitoonpääsy siellä helpottuu ja nopeutuu.  Yksityisellä puolella asiakas pääsee joka tapauksessa hoitoon samantien avaamalla Internetin tai nostamalla luurin. Jos jatkotutkimuksia tarvitaan, nämä tehdään yksityisellä puolella muutamassa päivässä ja mahdolliset leikkaukset toteutetaan myöskin muutaman päivän sisällä. Yritysten keskinäinen kilpailu pitää huolta hoitoketjujen toimivuu