Ajatuksia hoitojonoista

Koko aikuisen ikäni ajan on Suomessa puhuttu julkisen terveydenhoidon jonoista ja siitä kuinka paremmin toimeentuleva väestönosa käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Tilanne julkisella puolella on jatkunut jo vuosikymmeniä ja jonot ovat aina vain säilyneet. Jos jono säilyy aina samanpituisena, tämä kertoo minulle että hoitokapasiteetti riittää kysyntään nähden, mutta jossakin vaiheessa on tullut häiriö, jota ei ole onnistuttu purkamaan. Toinen vaihtoehto on, että vuosikausia säilyvät jonot selittyvät piilokysynnällä, kun osa potilaista siirtyvät yksityiseltä puolelta halvemmalle julkiselle puolelle heti kun hoitoonpääsy siellä helpottuu ja nopeutuu. 

Yksityisellä puolella asiakas pääsee joka tapauksessa hoitoon samantien avaamalla Internetin tai nostamalla luurin. Jos jatkotutkimuksia tarvitaan, nämä tehdään yksityisellä puolella muutamassa päivässä ja mahdolliset leikkaukset toteutetaan myöskin muutaman päivän sisällä. Yritysten keskinäinen kilpailu pitää huolta hoitoketjujen toimivuudesta. Vastaavaan tulisi päästä myös julkisessa terveydenhoidossa. 

Nyt julkisella puolella on toisaalta oikeita hoitojonoja ja toisaalta täällä vähennetään näennäisiä jonoja venyttämällä laboratorio- ym tutkimuksia kahden viikon välein tapahtuviin osioihin. Diagnoosin jälkeen on verikoe kahden viikon kuluttua, tulokset kahden viikon kuluttua tästä, kuvantaminen kahden viikon kuluttua tästä, lääkärin tapaaminen kahden viikon kuluttua tästä jne jne. Potilas saattaa olla ensin viikkokaupalla terveyskeskuksen koneistossa diagnoosin saamiseksi, sitten viikkoja kestävässä "kahden viikon lypsämisessä" sairaalaan pääsemiseksi ja lopulta viikkoja kestävässä leikkausjonossa sairaalaan. Tuloksena on kuukausia kestävää kärsimystä, lukuisia kahden viikon välein tapahtuvia lääkärimatkoja, yleiskunnon rapautumista ja pahimmassa tapauksessa koko hoidettavuuden menetys.

Kun yhteenlaskettu kapasitetti yksityisellä ja julkisella puolella kerran riittää vastaamaan kysyntään, olisivat nyt jonojen purkaustalkoot tarpeen. Tähän tulisi mielestäni käyttää kaikkea kynnelle kykenevää kapasiteettia, kotimaiselta julkiselta sektorilta, kotimaiselta yksityiseltä sektorilta ja tarpeen mukaan jopa ulkomailta. Tavoitteena on saada aikaan samanlaista laatua julkisen sektorin terveydenhuoltoon kuin tänä päivänä saa yksityiseltä sektorilta. Jos julkisella puolella joku asia takkuaa, tulisi asiakkaalle antaa palveluseteli yksityiselle puolelle. Valtionvalta on mielestäni ottanut velkaa huonompiinkin tarkoituksiin.