Olen kaivannut keskustelua mitä Suomi oikein haluaa ja strategiakaavailuja miten siihen pääsemme. 

Perusfaktaa:
- Jos menemme yhteisvelkaiseen liittovaltioon meidän tulisi nopeasti laittaa inframme kuntoon velaksi ja katsoa miten käy, infra jää joka tapauksessa Suomeen
- Jos jäämme euroon, meidän tulisi pikimmiten palauttaa kilpailukykymme luomalla joustoa työmarkkinoille ja esim alentamalla kuljetusten verorasitusta
- Jos emme kykene luomaan joustoa työmarkkinoille meidän tulisi palata omaan valuuttaan
- jne jne

Nykyisellään emme keskustele aiheesta, vaan "koska vaihtoehto on pahempi", ajamme omaa saamattomuuttamme yhteiskuntaamme alas, velkaannumme ja verotamme itsemme hengiltä tukeaksemme Etelä-Euroopan valtiota toinen toistaan monimutkaisemmilla tukipaketeilla. Ajopuu-toiminnalla Suomi muuttuu pikkuhiljaa EU:n metsänsuojelualueeksi ja hiilinieluksi, joka muiden EU:maiden mielestä on ihan OK, "eihän tällaisilla leveysasteilla kukaan tulisi oikeasti elää" ja Euroopassa on muutenkin aika vähän metsiä suojeltavana. 

12 vuotta ilman talouskasvua näkyy selkeästi Suomen kadunkuvassa, eivätkä investoinnit Suomeen tule ylittämään poistoja ennen kuin meillä on kustannuskilpailukyky palautettu, heiluttipa maamme hallitus taikasauvaansa kuinka paljon tahansa. Kustannuskilpailukyvyn palauttamisen jälkeen saisimme pikkuhiljaa työllisyysasteen nousemaan ja julkisen talouden tasapainoon. Valitettavasti harva haluaa Suomessa nostaa kissaa pöydälle, koska:
 - Vasemmisto pitää nykytilanteesta, koska palkat, eläkkeet ja sosiaaliavustukset ovat Suomessa liian korkeat
- Oikeisto pitää nykytilanteesta, koska yritykset voivat investoida ulkomaille ja pakottaa lopulta ammattiliitot polvilleen
- Eläkeläiset pitävät nykytilanteesta, koska heille on vakautta, alhainen inflaatio ja hyvä ostovoima
- Aikuisväki pitää eurosta, koska valtavien velkojen painamina pelkäävät että FIM:llä olisi Euroa korkeampi korkotaso
- Nuoret pitävät eurosta, koska he eivät oikein tunne vaihtoehtoa.   

Olisi jo korkea aika maamme poliitikkojen sanoa ääneen, että eurossa pysyminen edellyttää meiltä joustavuutta työmarkkinoihin ja eläkkeisiin. Valitettavasti näillä puheilla ei voiteta vaaleja, joten olen joskus ajatellut, että voisimme nimittää mielestäni viisas presidenttimme Sauli Niinistö loppukaudekseen Suomen diktaattoriksi, tehtävänä palauttaa Suomen kustannuskilpailukyky. Hän saisi päättää puolestamme teemmekö sisäisen vai ulkoisen devalvaation ja mitä rakenteita muutetaan. Kautensa jälkeen hän palauttaisi vallan poliitikoille, jotka saisivat taas nahistella pikkuasioista ja kikkailla kalastellakseen ääniä. 

Sauli käytti oleskeluyhteiskunta-sanaa uudenvuoden puheessaan 2013, hän kykenisi varmaankin siirtämään tämän termin historiankirjoihin?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  Inflaatio palasi ympärillemme, olemmeko 1970-luvulla? Inflaatio ja korkotaso ovat olleet jo 40 vuotta trendinomaisessa laskussa. Ennen sitä koimme 1970-1980-luvuilla yli 10 % inflaatiolukuja. Keskuspankit ovat onnistuneet inflaation torjunnassa globalisaation synnyttämän kilpailutilanteen avustamana. Nyt sekä inflaation että globalisaation trendi on kääntynyt, ylitarjonta on muuttunut niukkuudeksi ja alihankintaketjut yskivät. Jo ennen Ukrainan sodan vaikutusta, Suomen kuluttajahintaindeksi oli helmikuussa 2022 noussut 4,5 % vuodentakaisesta. Mitä horroksesta herännyt inflaatio tarkoittaa meille yrityksinä, työntekijöinä tai kuluttajina? Tulevatko Euroopassa kohta vuosikymmenen ajan nollassa tai peräti negatiivisina olleet korot nousemaan? Ennustaminen on vaikea laji, mutta historian ja nykyisten taustatekijöiden analysointi voi antaa jotakin osviittaa mitä tuleman pitää.   Mikä on inflaatio? Maailmanmarkkinoilla hyödykkeiden hinnat syntyvät kysynnän ja tarjonnan lakien mukaa
Lue lisää
Olen ehdolla, mutta ei tunnu hyvältä että varttuneempi väestö ja riskiryhmäläiset joutuvat henkensä kaupalla minua äänestämään. Toivon kuitenkin että he käyvät äänestämässä. Länsi-Uudellemaalle pitäisi synnyttää drive-in äänestysmahdollisuuksia.
Lue lisää

Ajatuksia hoitojonoista

Koko aikuisen ikäni ajan on Suomessa puhuttu julkisen terveydenhoidon jonoista ja siitä kuinka paremmin toimeentuleva väestönosa käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Tilanne julkisella puolella on jatkunut jo vuosikymmeniä ja jonot ovat aina vain säilyneet. Jos jono säilyy aina samanpituisena, tämä kertoo minulle että hoitokapasiteetti riittää kysyntään nähden, mutta jossakin vaiheessa on tullut häiriö, jota ei ole onnistuttu purkamaan. Toinen vaihtoehto on, että vuosikausia säilyvät jonot selittyvät piilokysynnällä, kun osa potilaista siirtyvät yksityiseltä puolelta halvemmalle julkiselle puolelle heti kun hoitoonpääsy siellä helpottuu ja nopeutuu.  Yksityisellä puolella asiakas pääsee joka tapauksessa hoitoon samantien avaamalla Internetin tai nostamalla luurin. Jos jatkotutkimuksia tarvitaan, nämä tehdään yksityisellä puolella muutamassa päivässä ja mahdolliset leikkaukset toteutetaan myöskin muutaman päivän sisällä. Yritysten keskinäinen kilpailu pitää huolta hoitoketjujen toimivuu
Lue lisää